Hampaat

Pennulla on 28 terävää maitohammasta. Noin neljän kuukauden iässä se alkaa vaihtaa niitä pysyviin hampaisiin ja noin kahdeksan kuukauden iässä urakka on valmis.

Kun pentu alkaa vaihtaa hampaitaan, kannattaa sille järjestää kaikkea kovaa purtavaa ja paljon muuta ajateltavaa, jotta se tuhoaisi mahdollisimman vähän kodin irtaimistoa. Esim. aidot luut (ei linnun- eikä sianluut!), naudannahasta valmistetut luut sekä peruna- ja maissiluut ovat hyvää pureskeltavaa läpi koko elämän. Kaikkea uutta kannattaa kokeilla varovasti koska joillekin koirille tulee herkästi ripuli ylimääräisistä herkuista. Jos omalla pennullasi on huomattu herkkyyttä jo lapsuudenkodissa, kasvattaja informoi siitä kyllä.

Purukalusto


Irliksellä on pysyviä hampaita suussaan yhteensä 42. Yläleuan molemmissa puoliskoissa on kolme pientä etuhammasta, suurempi kiilamainen kulmahammas sekä kuusi erikokoista poskihammasta, joista neljää ensimmäistä kutsutaan premolaareiksi ja kahta viimeistä molaareiksi. Alaleuassa on näiden lisäksi yksi molaari enemmän. Takaa laskettuna kolmas hammas on suurempi ja vahvempi kuin muut ja sitä kutsutaankin raateluhampaaksi.

Joskus käy niin että joku hammas puuttuu välistä, mutta yleensä tästä ei ole koiralle sen suurempaa haittaa. Kaikki näyttelytuomarit eivät katso hammaspuutoksia hyvällä, mutta ei näyttelyura kuitenkaan välttämättä siihen katkea.

Hammaspuutosta vakavampi asia ovat hampaiden virheasennot ja alaleuan kapeus, jotka aiheuttavat kulmahampaiden työntymisen kitalakeen. Tämä on varsin yleistä susikoirilla nykyään, ja siihen onkin yritetty puuttua jalostuksessa.

Jo maitokulmahampaat voivat joskus työntyä kitalakeen. Tällöin on syytä ottaa yhteys eläinlääkäriin.

Joskus käy niin että maitokulmahampaat ovat vielä tiiviisti paikoillaan kun pysyvät hampaat jo yrittävät pyrkiä esiin. Tällöin voi esim. vetää rättiä pennun kanssa jotta hampaat irtoaisivat, mutta liian kauaa ei kannata yrittää kotikonsteilla. Kun lääkäri poistaa juuttuneet hampaat ajoissa, ei synny vakavia purentavirheitä (esim. kulmahampaat työntyvät kitalakeen).


Purenta


Irlanninsusikoiralla  on yleensä leikkaava purenta, mutta myös tasapurenta sallitaan. Leikkaavassa purennassa koiran yläetuhampaat koskettavat hellästi alaetuhampaiden etupintaa. Tasapurennassa etuhampaat koskettavat kärjistään toisiaan.

Irlanninsusikoiralla ylä- ja alapurenta ovat virheitä (joillain roduilla sallittu). Yläpurennassa ylä- ja alaetuhampaiden väliin jää rako, alapurennassa alaetuhampaat ovat yläetuhampaiden etupuolella.