Harrastukset

Koiran kanssa voi harrastaa ”tavanomaisen” lenkkeilyn lisäksi paljon muutakin kivaa.


Rata- ja maastojuoksut harrastuksena

Irlanninsusikoirien ”rodunomainen” harrastusmuoto ovat rata- ja maastojuoksut. Vieheen perässä kirmaaminen on monien irlisten mielestä mukavaa puuhaa, kunhan ne pääsevät jyvälle, mitä siellä radalla kuuluu tehdä.

Irlikset ovat ehkä enemmänkin maastojuoksijoita, kuin ratajuoksijoita, mutta toki rataakin kannattaa kokeilla, toiset juoksevat yhtä innokkaasti myös siellä.

Juoksua voi harrastaa ihan leikkimielellä eli käydä vinttikoirayhdistysten juoksutreeneissä. Irliksillä on oikeus osallistua myös vinttikoirakilpailuihin, joten kilpailemistakin pääsee halutessaan harrastamaan.

Jos irliksestä haluaa juoksijan, on syytä aloittaa leikkimielinen harjoittelu jo ihan pienenä. Harjoittelu pennun kanssa ei tietenkään takaa että koirasta tulee isona viehevarma juoksija, mutta onnistuminen on todennäköisempää.

Pennulle kannattaa tehdä vieheharjoituksia eli vetää esim. rättiä maata pitkin niin että pentu innostuu ”jahtaamaan” sitä ja kun ”saalis” on saatu kiinni, sitä voidaan vähän retuuttaa palkinnoksi. Ja kehuja ei kannata säästellä. Näin koiran viettiä saadaan heräteltyä ja koira kiinnostuu vieheestä yhä enemmän.

Juoksua harrastavan irliksen vapaanapitoa kannatta miettiä monelta kantilta. Yleensä koiralle opetetaan että se tekee oikein ja saa ehkä ”palkkaa” kun se pysyttelee lähellä omistajaansa ollessaan vapaana. Jos koira yrittää lähteä pitemmille tutkimusmatkoille, se huudetaan lähemmäs ja palkitaan oikeasta käyttäytymisestä. Tämä on tietenkin hyvä asia ”tavalliselle” koiralle mutta vinttikoiralle siinä mielessä hankala tilanne, että näin opetettu koira ei yleensä uskalla lähteä maastojuoksuissakaan kovin kauas isännästään tai emännästään, koska se luulee tekevänsä väärin. Tällaista koiraa saa kannustaa kauan ennen kuin se uskoo että maastoradalla saa ihan luvan kanssa juosta vieheen perässä kauaskin omistajista.

Toisaalta vieheen perässä juossut koira lähtee satavarmasti myös aidon pupun perään ja pysähtymiskäskyt todennäköisesti kaikuvat kuuroille korville. Irlanninsusikoiraa onkin syytä pitää vapaana vain sellaisissa paikoissa missä autoista ei ole vaaraa.


Maastojuoksukisojen kuvaus


Maastojuoksu muistuttaa enemmän oikeaa metsästystä kuin ratajuoksu, ja siksi myös monet koirat omistajineen pitävät enemmän tästä muunnoksesta. Koirat eivät tarvitse maastoihin yhtä paljon etukäteistä harjoittelua kuin radalla juoksemiseen, vaikka toki maastoissakin hyvää kuntoa tarvitaan. Kilpailupaikkana on yleensä hiekkakuoppa tai muu vaihtelevamaastoinen paikka.  Rata on tehty trissoista, joiden kautta ”pupu” poukkoillen kulkee.

Alkuerissä kaksi saman rotuista koiraa juoksee yhtä aikaa vieheen perässä. Tuomari antaa koirille pisteitä viidestä eri osa-alueesta:

-nopeudesta (ei mitata kellolla, vaan koiraa verrataan muihin koiriin)
- innokkuudesta ja seuraamisesta (koiran kiinnostus vieheeseen ja halu saada viehe kiinni)
- älykkyydestä ja ajotyöskentelystä (koiran kyky käyttää hyväkseen maastoa, vieheen kulkusuuntaa jne.)
- ketteryydestä (koiran kyky vaihtaa suuntaa helposti ja nopeasti)
- kestävyydestä (koiran kyky selvitä radan loppuun hyvässä ajokunnossa sekä ruumiillisesti että henkisesti).

Jatkoon pääsee tietty määrä koiria, eli ne, joilla on parhaat pisteet. Nämä juoksevat rodun finaalin, jossa niille annetaan taas pisteitä suorituksesta. Koira, jolla on parhaat yhteispisteet alkueristä ja finaalista, on kisojen voittaja.


 
Ratajuoksukisojen kuvaus


Ratajuoksukilpailussa koirat juoksevat vieheen perässä soikealla radalla. Radan pituus on yleensä 400 metriä, siinä on neljä kaarretta ja se voi olla joko nurmi- tai hiekkapohjainen. Juostavat matkat ovat 480m, 280m ja 350m. Juostavan matkan pituus vaihtelee roduittain.
 
Koirat lähtevät lähtökopeista ja niillä on päässään kuonokoppa. Yhdessä lähdöissä voi juosta enintään 6 koiraa, ja koirat ovat kaikki saman rotuisia. Ensimmäisenä maaliin tullut koira voittaa.

Kilpailut voidaan jakaa kolmeen ryhmään: avoimet kilpailut, sijoituskilpailut ja arvojuoksukilpailut. Avoimissa kilpailuissa juostaan alkuerät, tarvittaessa välierät ja lopuksi finaali. Sijoituskilpailuissa jokainen lähtö on oma kilpailunsa.
Lisää tietoa kisoista ja juoksuharrastuksesta saat Suomen Vinttikoiraliitosta (nettisivut: www.suomenvinttikoiraliitto.fi).

 

Näyttelyt


Rekisteröidyt rotukoirat ovat tervetulleita koiranäyttelyihin.

Näyttelyissä ulkomuototuomari arvostelee koiran sen ulkomuodon ja jonkin verran myös luonteen perusteella, verraten sitä rotumääritelmään. Arvostelu perustuu kuitenkin tuomarin omaan tulkintaan rotumääritelmästä joten arvostelut voivat olla hyvinkin erilaisia tuomarista riippuen.

Jalostuksellisen merkityksen lisäksi koiranäyttelyt ovat oiva paikka tutustua eri rotuihin, jos esimerkiksi suunnittelee koiran ottamista eikä vielä tiedä mikä rotu olisi sopiva.

Näyttelyissä koiraharrastajat tapaavat toisiaan ja vaihtavat kuulumisia, joten ne ovat myös hauska vapaa-ajanviettotapa ja harrastus koiranomistajille. Näyttelyitä ei pitäisi ottaa liian vakavasti.

Toki kasvattaja toivoo että pennut kävisivät näyttelyssä edes muutaman kerran. Kasvattaja saa näyttelyistä arvokasta informaatiota jalostusta varten. Kasvattaja on valmis auttamaan kaikissa näyttelyihin liittyvissä asioissa, kuten esittämisessä, siistimisessä, kuljetuksissa jne.

Näyttelysäännöt löytyvät Suomen Kennelliiton kotisivuilta www.kennelliitto.fi.

 

Muut harrastukset


Irliksen kanssa voi harrastaa lähes kaikkia koiraharrastuksen lajeja. Itse en ehkä suosittelisi harrastamaan agilitya irlanninsusikoiran kanssa, koska laji on näin suuren ja raskaan koiran nivelille varsin rasittavaa. Se voisi olla tosi mukavaa, mutta uskon että pitemmän päälle ei välttämättä kovin terveellistä. Hieman hirvittää myös ajatus susikoirasta juoksemassa täyttä vauhtia esimerkiksi (varsin kapealle) puomille… jos jalka ei osukaan ihan oikeaan kohtaan ja koko komeus rysähtää alas…

Perustottelevaisuus olisi opetettava koiralle kuin koiralle, myös irlikselle. Oman paikkakuntasi koirakerhosta voi kysellä tottelevaisuuskoulutusta ryhmissä asiantuntevan kouluttajan johdolla. Nämä tilaisuudet opettavat koiralle myös sosiaalisia taitoja.

Harrastuksia on jos vaikka minkälaisia koiralle ominaisesta jäljestämisestä aina taiteelliseen koiratanssiin asti! Suosittelen harrastamaan jotakin sekä koiralle että omistajalle mieleistä harrastusta, koska harrastaminen parantaa koiran ja omistajan välistä suhdetta ja lisäksi antaa virikkeitä ja onnistumisen elämyksiä molemmille.