Rokotukset ja loishäädöt


Pennun ja aikuisen koiran rokotusohjelma

  12 vk 16 vk 1 v Tämän jälkeen
Penikkatauti X X X 2 vuoden välein
Parvo X X X 1-2 vuoden välein
Tarttuva maksatulehdus X X X 2 vuoden välein
Raivotauti   X X 2 vuoden välein

Taulukossa mainittujen rokotusten lisäksi koiralle voidaan antaa tarvittaessa kennelyskä- ja leptospiroosirokotus vuosittain. Keskustele näiden tarpeellisuudesta eläinlääkärisi kanssa.

Pennun ja aikuisen koiran madotusohjelma

Pennut saavat matolääkkeen (sisäloishäätö) kolmen, kuuden ja yhdeksän viikon iässä. Seuraavan kerran matolääke annetaan ensimmäisen ja toisen rokotuksen välissä eli noin 14 viikon iässä. Tästä eteenpäin koiralle annetaan matolääkitys pari kertaa vuodessa ja aina ennen rokotusta.

Edellä mainittu pennun madotusohjelma on vain esimerkki riittävästä madotuksesta. Valmisteesta riippuen suositukset voivat vaihdella.

Emon madotusohjelma

Emolle matolääke annetaan ensimmäisen kerran astutuksen aikaan.

Emon elimistössä ”uinuvat” suolinkaisen toukat aktivoituvat ja vaeltavat istukoiden kautta sikiöihin noin 42. tiineysvuorokauden aikoihin, joten seuraava madotus tehdään tällöin.

Tämän jälkeen emo madotetaan pentujen kanssa samaan aikaan 3. ja 6. viikolla.

Emonkin madotusohjelma voi jonkun verran vaihdella valmisteesta riippuen.


Koiran loiset

Sisäloiset

Suolinkaiset ovat sisäloisista yleisimpiä. Ne ovat läpikuultavia, kellertäviä ja ”spagettimaisia”. Suolinkaiset on täysikasvuisina noin 7-20 cm pitkiä.

Hakamadot esiintyvät runsaslukuisina aiheuttaen aikuisellekin koiralle oireita. Niiden pituus on noin 5-20 mm.

Piiskamato on noin 4-7 cm pitkä, ”piiskamainen” loinen.

Heisimadot ja lapamato ovat lajista riippuen pituudeltaan 6mm-20 metriä. Ne muodostuvat jaokkeista, joiden avulla heisimato lisääntyy. Jaokkeita voi näkyä koiran ulosteissa tai peräaukon ympärillä olevissa karvoissa. Jaokkeet muistuttavat litistynyttä riisiryyniä. Koira voi saada lapamatotartunnan, jos se syö raakaa (tai huonosti kypsennettyä) järvikalaa. Tavanomaiset matolääkkeet eivät yleensä tehoa heisimatoihin.

Ulkoloiset

Täi on noin 2 mm pitkä, verta imevä loinen. Täitartunta voi olla oireeton tai se voi aiheuttaa voimakasta kutinaa tai jopa anemiaoireita.

Väive muistuttaa ulkomuodoltaan täitä, mutta sillä on isompi pää. Se ei myöskään ime verta vaan elää ihon eritteillä.

Kirput ovat 1-6 mm pituisia litteäruumiisia, nopeita hyönteisiä. Niiden monet muodot (esim. koira-, kissa-, orava-, siili- ja lintukirput) viihtyvät koirassa ja aiheuttavat ilkeitä oireita kuten voimakasta kutinaa ja allergiaoireita. Kirppujen hävittäminen on todella vaikeaa.

Nenäpunkki tarttuu suorassa kontaktissa koirasta toiseen. Tavallisimmin sen tunnistaa nk. reverse sneezing –kohtauksesta, jossa koira vetää voimakkaasti ilmaa nenän kautta sisään. Tartunta voi olla myös oireeton.

Sikaripunkki eli Demodex on pituudeltaan vain noin 0,2-0,4 mm, ja sen voikin löytää vain mikroskoopilla raapenäytteestä. Sikaripunkkitartunta voi muuttua nk. yleiseen muotoon (demodikoosi) jos koiralla on immuunipuutostila, vakava yleissairaus tai stressi. Useimmiten sairaus puhkeaa lyhytkarvaisilla nuorilla koirilla. Oireina ovat punertavat, karvattomat läiskät päässä tai eturaajoissa. Demodikoosin hoito on hankalaa.

Hilsepunkin diagnosointtiin tarvitaan niinikään raapenäyte ja mikroskooppi. Hilsepunkki aiheuttaa hilseilyä ja kutinaa. Se voi tarttua myös ihmiseen aiheuttaen todella ilkeitä ja pitkään kutisevia läikkiä.

Syyhypunkki tarttuu paitsi koirista, myös ketuista ja supikoirista. Se aiheuttaa voimakasta kutinaa yleensä korvalehdissä, kyynärpäissä ja vatsan alueella. Syyhypunkki ei aina näyedes raapenäytteessä, joten se on vaikea diagnosoida.

Korvapunkki aiheuttaa kahvinporoja muistuttavan eritteen kertymisen korvakäytävään. Punkin näkee mikroskoopilla.

Puutiainen eli punkki on yleinen erityisesti saaristossa ja rannikolla. Punkki imee verta ja muuttuu harmahtavaksi ja pallomaiseksi. Punkki irrotetaan ottamalla sitä tyvestä kiinni punkkipihdeillä ja kiertämällä sitä niin kauan että se irtoaa. Näin myös punkin pää tulee mukana eikä jää ihon sisään aiheuttamaan tulehdusta.

Ruskea koiranpunkki on trooppinen laji, joten se menestyy Suomen oloissa vain sisällä. Jos koirasta löytyy talviaikana punkki, on se tätä lajia. Ruskea koiranpunkki leviää helposti koirasta toiseen suorassa kontaktissa, koska se on nopeampi kuin tavallinen puutiainen.

Ulkoloisten häätö

Ulkoloisten torjuntaan on paljon erilaisia valmisteita kuten pesuaineet, spot-on –tuotteet, sumutteet ja sisäisesti annettavat tabletit. Aina kun epäilet koirallasi ulkoloistartuntaa, ota yhteys eläinlääkäriin. Siellä osataan neuvoa oikeat valmisteet tapauskohtaisesti.