Ulkoilu kasvavan koiran kanssa

Pentuaikana irliksen liikuttaminen (kuten myös ruokkiminen) on tarkkaa puuhaa.

Heti pennun tultua uuteen kotiin, on sitä syytä alkaa käyttää yleisillä paikoilla. (Tarttuvien tautien riski on tällöin tietenkin suurempi, joten jokainen pennunomistaja päättäköön itse, aloittaako sosiaalistumisharjoitukset heti vai vasta rokotusten tultua voimaan.) Tässä ikävaiheessa pentu oppii parhaiten uutta ja onkin tärkeää että se saa kontakteja kaikkeen, mihin se tulee saamaan kontakteja aikuisenakin, esim. muihin koiriin, lapsiin, rollaattorimummoihin, miehiin, isoihin miehiin, hattupäisiin miehiin jne. Pentua kannattaa viedä myös erilaisiin tiloihin kuten kerrostaloihin, halleihin jne. Autoiluakin on syytä harjoitella.

Harjoiteltaessa on varmistuttava että pentu ei saa negatiivisia kokemuksia! Pentu muistaa pahat kokemukset ihan samalla tavalla kuin hyvätkin kokemukset eli koko lopun ikänsä.

Kuten jo aiemmin on tullut ilmi, pennun immuniteetti ei tässä iässä ole täydellinen. Emon maidosta saatu suoja alkaa heiketä, eikä rokotusten suojaa vielä ole. Tästä huolimatta pentua kannattaa sosiaalistaa oman kodin ulkopuolellakin, koska epäsosiaalisen -vähintäänkin kookkaan ellei peräti jättimäisen- irlanninsusikoiran kanssa voi olla todella vaikea elää. Maalaisjärkeä on hyvä käyttää tässäkin, eli jos tiedät että lähistölläsi on esim. parvovirusepidemia, on ehkä syytä pysyttäytyä kotipihalla ja pyytää naapureita ja kulmakunnan lapsia tutustumaan pentuun. Pennun sosiaalistumisen kannalta tämä on kuitenkin huonompi vaihtoehto.

Koirapuistoihin kannattaa mennä vasta, kun pennun toisesta rokotuskerrasta on kulunut noin kaksi viikkoa. Tuttuihin, terveisiin, kiltteihin koiriin pennun on saatava tutustua jo ennen rokotuksien astumista voimaan!

Sosiaalistamisharjoittelu kannattaa aloittaa ensin rauhallisemmilta alueilta ja lähestyä pikkuhiljaa keskustaa. Jos ulkoillessa vastaan tulee koira, muista aina varmistaa omistajalta että koira on terve ja että se on varmasti kiltti, ennen kuin päästät pentusi tutustumaan. Rokotukset saatuaan pennun on hyvä käydä myös koirapuistossa, koska siellä jos missä koira oppii sosiaaliseksi muiden koirien kanssa. Muista jälleen varmistaa että kaikki paikalla olevat koirat ovat ystävällisiä pennulle. Toki normaaliin hierarkiakäyttäytymiseen kuuluu että vanhemmat koirat voivat ”hellästi” pomottaa pentua, mutta jos meno käy liian rajuksi, on syytä poistua paikalta suurempien traumojen välttämiseksi.

Tässä ikävaiheessa pennun lenkittäminen on ehdottomasti kielletty! Liikunta tapahtuu irrallaan esim. metsässä tai muussa turvallisessa paikassa kaukana autoteistä. Eri asia ovat tietysti ”sossuharkat” kaupungilla, joissa pentu on hihnassa. Pentua ei ole tarkoitus lenkittää kaupungillakaan! Sen kanssa voidaan esim. istua penkillä ja katsella ohi kulkevia eri näköisiä ihmisiä ja koiria. Vielä parempi jos joku tarjoutuu paijaamaan pentuasi!

Parasta liikuntaa on kuitenkin leikkiminen, mielellään suurinpiirtein samankokoisten ja -ikäisten kavereiden kanssa. Heti jos pentu väsyy, on se vietävä rauhalliseen paikkaan nukkumaan. Vaikka pentu olisi väsynyt, se ei malta nukkua jos kaverit leikkivät sen vieressä. Lepo on todella tärkeää kasvavalle irlikselle, joten pennulle on annettava mahdollisuus siihen aina tarpeen vaatiessa!

Kokonaan vailla liikuntaa olevan pennun luusto ja nivelet ovat yhtä lailla vaarassa kuin liikaa lenkkeilevän pennun. Sopivasti liikuntaa saavan pennun lihakset kehittyvät tukemaan ja suojaamaan vielä kehittymättömiä luita ja niveliä.

Vasta noin vuoden iässä voi koiran kanssa alkaa tehdä hihnalenkkejä, aluksi lyhyitä (noin ½ tuntia) ja vähitellen pidempiä. Noin 1 ½ -2 vuoden iässä koiran kanssa voi tehdä täysimittaisia lenkkejä.

Koko kasvuajan kaikenlaista hyppimistä on vältettävä (esim. agility on ehdottomasti kielletty!) eikä se ole kovin suositeltavaa aikuisenakaan, koska näin suuren koiran nivelet joutuvat todella kovalle rasitukselle. Ennen kahden vuoden ikää susikoiralla ei myöskään saa vedättää mitään.